Euro

Euro (symboli €, lyhenne e, kansainvälinen valuuttatunnus EUR) on Euroopan unionin yhteinen valuutta, joka otettiin käyttöön tilivaluuttana 1. tammikuuta 1999 ja käteisvaluuttana kahdessatoista EU-maassa 1. tammikuuta 2002. Euro otettiin käyttöön Euroopan talous- ja rahaliiton maissa, joiden valuuttakurssit kiinnitettiin toisiinsa ja jotka sitoutuivat harjoittamaan yhteistä raha- ja valuuttakurssipolitiikkaa.

Euro korvasi 2002 kansallisen valuutan 12 Euroopan unionin jäsenvaltiossa, joihin kuuluvat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Suomi ja Saksa. Euroalueeseen ovat liittyneet Slovenia (2007), Kypros ja Malta (2008), Slovakia (2009), Viro (2011), Latvia (2014), Liettua (2015), Kroatia (2023) ja Bulgaria (2026)YLE: Bulgaria on tammikuussa uusin euromaa: tätä se tarkoittaa Suomelle. Ennen euro-nimen vakiintumista yhteisestä valuutasta käytettiin lyhennettä ECU (European Currency Unit).

Viralliseen euroalueeseen kuuluu 21 EU-valtiota, neljä EU:n ulkopuolista Euroopan kääpiövaltiota sekä eräät Ranskan merentakaiset alueet. Euro on toinen maailman merkittävimmistä kansainvälisistä valuutoista Yhdysvaltain dollarin ohella. Euron sadasosa on nimeltään sentti (lyhenne snt tai c ).

Euro on monien muiden valuuttojen, esimerkiksi Yhdysvaltain dollarin, tavoin fiat-valuutta, jonka arvo perustuu säännöksiin tai lakeihin. EKP Euroopan keskuspankki (viitattu 29.10.2011)KTT Asko Korpela, 51 Rahatalous: rahan kysyntä ja tarjonta 1.3.3 Komentoraha (fiat money) (viitattu 29.10.2011)

Euron merkitseminen pienoiskuva|oikea|Euromerkin suunnittelukilpailun voittajatyö. Kuvio muistuttaa kreikkalaista epsilon-kirjainta ja sen kaksi vaakaviivaa kuvaavat rahayksikön vakautta. thumb|Valaistu eurosymboli Euroopan keskuspankissa Frankfurtissa.

Suomen kielessä sana euro on yleisnimi. Sen vuoksi euro kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella paitsi virkkeen alussa. Kuten mikä tahansa suomen kielen substantiivi se taipuu sijoissa: yksi euro, kaksi euroa, kahden euron. Vaikka euroseteleihin ja kahden euron kolikkoon rahayksikön nimi on kirjoitettu vain perusmuodossa, suomen kielessä käytetään asianmukaista taivutusmuotoa. Muissa kielissä on erilaisia suosituksia, mutta usein rahayksikön nimeen lisätään tarvittaessa monikon tunnus tai kielen vaatimat sijamuodot.

Hintamerkinnöissä voidaan käyttää euron symbolia €. Se kirjoitetaan suomen kielessä lyhenteen tavoin aina rahamäärän perään ja erotetaan siitä sanavälillä, joka tietokoneella kirjoitetaan mieluiten sitovana välilyöntinä: "10 €". Symboli vastaa sellaisenaan nominatiivia (1 € ’yksi euro’) tai partitiivia (2 € ’kaksi euroa’). Jos rahayksikköä pitää taivuttaa muissa sijoissa, taivutuspääte liitetään symboliin kaksoispisteellä: "Sain tingittyä hinnan 10 €:oon." Usein yksinkertaisinta ja luontevinta on kuitenkin välttää symbolia ja kirjoittaa rahayksikön nimi sellaisenaan: "Sain tingittyä hinnan 10 euroon." Sitä vastoin englannin kielessä euron merkki kirjoitetaan rahamäärän eteen ilman sanaväliä, esimerkiksi €10.00.{http://www.translationdirectory.com/article167.htm Tanslationdirectory.com]

Euron symboli on mukana Unicode-merkistössä (U+20AC EURO SIGN) ja myös suppeammassa Latin 9 ‑merkistössä, joka on Latin 1:n euroaikaan päivitetty versio. Nykyään euron merkin käyttö tietotekniikassa ei ole vaikeaa.

Suuraakkosin kirjoitettava kolmikirjaiminen valuuttatunnus EUR on kehitetty käytettäväksi kansainvälisessä rahaliikenteessä ja muissa vastaavissa tilanteissa, joissa valuutat on kyettävä yksiselitteisesti erottamaan toisistaan.Recommendation 9: alphabetical code for the representation of currencies . (PDF) United Nations Economic Commission for Europe. Viitattu 5.3.2010. Valuuttatunnuksen ja symbolin lisäksi eurolle ei ole virallista kansainvälistä lyhennettä, mutta numeroita ja merkkejä koskevan kansallisen standardin SFS 4175 mukaan Suomessa voidaan käyttää myös lyhennettä e. Tosin euro on niin lyhyt sana, että sitä ei yleiskielisessä tekstissä ole syytä lyhentää. Euron lyhenteeseen tai tunnukseen ei kuulu lyhennepistettä, kuten ei muihinkaan rahayksiköiden lyhenteisiin tai tunnuksiin.

Euron sadasosaa tarkoittavalle sentille ei EU:n tasolla ole määritelty mitään virallista lyhennettä tai symbolia. Suomen kielessä sentin lyhenteeksi kelpuutettiin ensin vain snt, mutta myöhemmin sen rinnalle hyväksyttiin myös muun muassa ruotsin kielessä käytettävä lyhenne c.Euro ja sentti suomeksi, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Jälkimmäistä on kuitenkin arvosteltu siksi, että se voi sekaantua euron symboliin: useimmissa fonteissa € näyttää lähinnä C-kirjaimelta, jonka poikki on vedetty kaksi hentoa vaakaviivaa, ja erityisesti heikkonäköisten ihmisten voi olla vaikea erottaa, mistä merkistä kulloinkin on kyse. Esimerkiksi Espanjassa on käytetty myös monikkomuotoon céntimos perustuvia lyhenteitä cts ja ctms. Yleensä senttiä ei lyhennetä, vaan senttihinnat merkitään euron sadasosina: 0,75 €. Senttien erottamiseen käytetään suomen kielessä pilkkua, kuten muissakin desimaaliluvuissa.

Kun rahasummaan kirjoitetaan näkyviin myös sentit, summaa ei ole suotavaa kirjoittaa vain yhdellä desimaalilla (kymmenien senttien tarkkuudella) silloinkaan, kun toinen desimaali olisi nolla. Sentit on siis paras kirjoittaa kahdella desimaalilla (yksittäisten senttien tarkkuudella), esimerkiksi 12,30 € eikä 12,3 €, tai 8,00 € eikä 8,0 €. Tämä oli jo markka-aikana vakiintunut tapa merkitä rahasummia. Sen sijaan suurempia lukuarvoja käytettäessä desimaalien määrän voi valita halutun esitystarkkuuden mukaan (esim. 25,7 milj. euroa).

Käteisrahat Eurosta on käytössä käteisrahana seteleitä ja kolikoita. Setelit ovat nimellisarvoiltaan yhtäläiset ja samannäköiset koko euroalueella, mutta kolikoissa vain klaava- eli arvopuoli on yhteinen ja kruunapuolen kuviointi vaihtelee.

Käyttösetelien ja -kolikkojen sarjassa toistuvat säännöllisesti arvojen 1, 2 ja 5 kerrannaiset: rahojen nimellisarvot ovat 0,01 €, 0,02 €, 0,05 €, 0,10 €, 0,20 €, 0,50 €, 1 €, 2 €, 5 €, 10 €, 20 €, 50 €, 100 €, 200 € ja 500 €.

500 euron setelien liikkeellelasku keskuspankeista lopetettiin vuonna 2019. Seteleitä voi yhä käyttää maksuvälineenä, mutta uusia eriä ei ole laskettu liikkeelle.

Setelit

pienoiskuva|275px|500 euron seteli Eurosetelien suunnittelemiseksi järjestettiin 1990-luvun puolivälissä EU-maissa kilpailu, johon kutsuttiin osallistumaan useita kuvataiteilijoita. Kilpailun voitti itävaltalainen setelitaiteilija Robert Kalina, jonka voittotyö päätettiin joulukuussa 1996 ottaa euroseteleiden ulkoasun pohjaksi.

Vuodesta 2013 alkaen vähitellen liikkeelle laskettavan toisen setelisarjan suunnittelija on saksalainen Reinhold Gerstetter.

Toisin kuin eurokolikoissa, euroseteleissä ei ole kansallisia kuva-aiheita eikä tekstejä, vaan niissä korostetaan eurooppalaisille yhteisiä arvoja. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat, ovet ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Sekä ensimmäisen että toisen setelisarjan setelien suuruudet eli nimellisarvot ja kuva-aiheiden tyylisuunnat ovat seuraavat:

5 euroa: klassinen aikakausi 10 euroa: romaaninen tyyli 20 euroa: goottilainen tyyli 50 euroa: renessanssi, 4. huhtikuuta 2017 uusi seteli, joka julkaistiin 5. heinäkuuta 2016. 100 euroa: barokki ja rokokoo 200 euroa: teräs- ja lasiarkkitehtuurin aikakausi 500 euroa: 1900-luvun moderni aika.

Seteleiden mitat heijastavat niiden arvoa, niin että 5 euron seteli on pienikokoisin ja koko on sitä suurempi, mitä arvokkaampi seteli on kyseessä. Tämä yhdessä setelien suurten numeroiden ja nimellisarvon mukaan vaihtelevien kohokuviointien kanssa tekee setelien tunnistamisen mahdolliseksi myös näkövammaisille.

Kolikot thumb|right|Senttiarvoisia kolikoita

Tavalliset käyttökolikot Kolikkojen nimellisarvot ovat 2 euroa, 1 euro sekä 50, 20, 10, 5, 2 senttiä ja 1 sentti. Kaikissa jäsenmaissa yhteisen klaava- eli arvopuolen kuvio muodostuu rahan nimellisarvosta sekä kartta-aiheesta, joka 1, 2 ja 5 sentin kolikoissa esittää Eurooppaa osana maapalloa ja suuremmissa kolikoissa yleisesti Eurooppaa. Ennen vuotta 2007HS 27.12.2006: Eurokolikot saavat ensi vuonna uudet kartat (Italiassa, Itävallassa, Portugalissa, San Marinossa ja Vatikaanivaltiossa ennen vuotta 2008) lyötyihin kymmenen sentin ja sitä suurempiin kolikoihin oli merkitty vain euron käyttöönoton aikaiset 15 EU-maata. Kolikkojen yhteiset puolet on suunnitellut belgialainen Luc Luycx,http://www.kunnallislehti.fi/artikkelit/joulukuu01/291201.html jonka nimikirjaimet (”kaksois-L”) ovat pienellä kolikoiden arvopuolella.

Kruunapuolen eli niin sanotun kansallisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Kansalliselle puolelle on kuitenkin aina lyötävä EU:n 12 tähteä sekä kolikon lyöntivuosi (poikkeuksena käteiseuron käyttöönottoa edeltänyt 3 vuoden siirtymäaika, jolloin kolikoihin sai lyödä joko lyöntivuoden tai käyttöönottovuoden 2002). Uusimpien päätösten mukaan ainakin euroalueeseen tulevaisuudessa liittyvien uusien jäsenmaiden kolikoissa on kansallisella puolella oltava myös valtion nimi tai sen lyhenne.

Kahden euron erikoiskolikot

Useissa euromaissa on julkaistu kansallisia kahden euron erikoiskolikoita, jotka ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Niiden yhteinen arvopuoli on samanlainen kuin kaikissa kahden euron kolikoissa, mutta kansallisen puolen aihe poikkeaa tavanomaisesta. Vain kahden euron kolikoista saa tehdä erikoisrahoja. Jokaisella euromaalla oli alkuaan oikeus laskea liikkeelle yksi aiheeltaan uusi erikoiskolikko vuodessa. Nykyisin määrä on kaksi vuodessa. Nämä erikoiskolikot liikkuvat yleisessä maksuliikenteessäkin, mutta suuri osa niistä voi päätyä ennemmin tai myöhemmin keräilijöiden kokoelmiin.

Monissa euromaissa kahden euron erikoiskolikoiden aiheina on ollut muun muassa merkittäviä tapahtumia ja henkilöitä. Saksassa on monien vuosien päähän ulottuva ohjelma, jonka mukaan joka vuosi julkaistaan yhtä Saksan osavaltiota ja sen historiallista rakennusta tai rakennelmaa kuvaava erikoiskolikko.

Juhlarahat Lisäksi jokaisella euromaalla on kansallinen juhlarahaohjelma. Useimmiten juhlarahat lyödään jostakin jalometallista, tavallisimmin hopeasta ja eräät kullasta. Juhlarahat ovat euroarvoisia, mutta ne ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeellelaskumaissaan. Juhlarahan nimellisarvo ei saa olla mikään tavallisten käyttökolikoiden nimellisarvoista. Juhlarahojen myyntihinta on kuitenkin yleensä korkeampi kuin niiden nimellisarvo, ja sen vuoksi ne eivät käytännössä liiku maksuliikenteessä, vaan päätyvät suoraan keräilijöille.

Huolimatta siitä, että juhlarahat ovat laillisia maksuvälineitä, liikkeiden ei ole pakko hyväksyä niitä maksuksi kaupankäynnissä.

Suomalaiset viiden euron erikoisjuhlarahat Suomessa lyötiin vuosina 2010–2011 yhdeksän erilaista viiden euron arvoista juhlarahaa, yksi kutakin historiallista maakuntaa kohden (Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi). Rahat ovat kaksimetallisia, alumiinipronssia (CuAlNi) ja kuparinikkeliä (CuNi).

Sen jälkeen vastaavia viiden euron erikoisjuhlarahasarjoja on lyöty myös seuraavista aiheista: Suomalaiset kansallismaisemat Suomen presidentit urheilulajit maakuntien eläimet Pohjolan luonto.

Viiden euron kolikot ovat muiden juhlarahojen tapaan käypää rahaa vain Suomessa, eikä liikkeiden sielläkään ole pakko ottaa niitä maksuksi vastaan.

Lyöntivirheitä